Koulun psykologityö

Koulupsykologin työn tavoitteena on auttaa oppilaita silloin kun koulunkäyntiin liittyvissä pulmissa. Järkevintä tämä on tehdä silloin kun mahdolliset ongelmat eivät ole vielä paisuneet kauhean isoiksi. Siksi koululla saatetaan aika pienissäkin asioissa pyytää koulupsykologi mukaan selvittämään yhdessä tilannetta. Koulupsykologin tapaamista ei tarvitse pelätä tai jännittää. Hän on koululla sinua varten.

Joskus voi tulla myös mieleen asia, josta haluat itse tulla juttelemaan koulupsykologin kanssa. Voi olla asioita, joista et halua jutella tutumpien ihmisten kuten vaikkapa vanhempien, kavereiden tai opettajien kanssa. Tällöin voit varata ajan oman koulusi koulupsykologille, joka osaa neuvoa ja auttaa esimerkiksi oppimiseen, jännittämiseen, pelkoihin, suruun, kaverisuhteisiin ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa.

Tapaamiset koulupsykologin kanssa ovat luottamuksellisia, eikä hän kerro keskusteluistanne esimerkiksi vanhemmille kuin sen verran mitä olette yhdessä sopineet. Koulupsykologin palvelut ovatkin nimenomaan oppilaan oikeus.

Psykologin tekemä tutkimus

Joskus voit saada kutsun tulla psykologin luokse tehtäviä tekemään. Niitä tehdään silloin, kun halutaan selvittää, minkä tyyliset asiat menevät hienosti, ja missä asioissa voitaisiin vielä tarvita tukea. Samalla pohditaan myös sitä, millä tavalla opit uusia asioita. Tutkimuksen tarkoitus on antaa opettajalle ja vanhemmille lisätietoa siitä, millaista tukea tarvitaan. Luonnollisesti myös sinä itse saat lisätietoa osaamisestasi. Se on mukavaa ja hyödyllistä.

Psykologin tekemässä tutkimuksessa kysellään tietojasi eri asioista, ja välillä tehdään tehtäviä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi rakennelmien kokoaminen palikoista tai oikeiden merkkien yhdistäminen oikeaan kuvaan. Joskus tehdään mielikuvitustehtäviä tai valitaan eri vaihtoehdoista itselle sopivin kuvaus asioista. Tehtävien tekeminen saattaa jännittää etukäteen vähäsen, mutta usein tehtävät tempaavat mukaansa ja jännitys unohtuu nopeasti. Lähtiessään monet kysyvätkin, koska päästään taas tekemään näitä kivoja tehtäviä.

Tutkimustehtävät jäävät yleensä psykologin ja oppilaan väliseksi salaisuudeksi, mutta tutkimusten pohjalta tehdään yhteenveto, josta sitten keskustellaan yhdessä oppilaan, vanhempien ja opettajan kanssa. Yhteisessä keskustelussa sovitaan, mitä apua oppilaalle tutkimusten pohjalta annetaan.

Psykologinen tutkimus tunnetaan myös nimellä ”testaus”. Psykologit käyttävät kyllä testejä, mutta tutkimus on muutakin. Kaikki testeissä havaitut asiat keskustellaan oppilaan itsensä kanssa. Lapsen oma selitys tilanteestaan on kaikkein tärkein. Testejä on nykyään joka puolella, mm. nuorten lehdissä. Niihin on hauska vastata, mutta niiden tuloksia ei kannata ottaa liian vakavasti. Kyse ei tällöin todellakaan ole psykologisesta tutkimuksesta.

Psykologisia tutkimuksia tehdään nykyään todella paljon. Koulussa niitten tekeminen on vähentynyt, mutta esimerkiksi työpaikkaa haettaessa niitä käytetään usein. Tutkimuksia saa tehdä vain laillistuksen saanut psykologi. Kaikki psykologit ovat koulutuksen saaneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Se tarkoittaa sitä, että he osaavat tehdä työnsä, pitävät työssään tietoonsa saamansa asiat omana tietonaan, ja kaikki toiminta tähtää siihen, että asiakas saa tarvitsemansa avun.