Ats-hii. Aivastus. Ja sen mukana varmoja tuntemuksia flunssasta? Kurkku kutisee? Aivastuttaa? Olenko sairastunut korona-virukseen? Olo tuntuu tavallaan terveeltä, mutta voinko olla varma? Uutisissa sanottiin myös, ”muista hyvä käsihygienia”. Pesen käteni. Ehkä vielä muutaman kerran, jos vaikka tarttui vielä jotain äsken, kun luin lehteä. Entä, jos älypuhelimessani on jotain likaa? Desinfioin sen kerran. Ehkä toisenkin. Ja pesen vielä kädet kolmatta, neljättä kertaa? Kunnes ne ovat jo liiankin kuivat, enkä ole edes poistunut kotoa? Ajatuskin kaupassa käymisestä ahdistaa?
Pandemian aikana uutisointi viruksen oireista saattaa aiheuttaa ihmisille voimakkaita kokemuksia siitä, että juuri itselle on tarttunut kyseinen virus ja samalla mieleen tulvii herkästi katastrofiajatuksia siitä, mihin tilanne voi johtaa? On toki mahdollista, että sairastut, mutta yhtä lailla on mahdollista, että kyse on kehollisista tuntemuksista ja huolista, minkä vuoksi voi oireet voivat tuntua, ja olla, aivan todellisia kokemuksia. Voi tuntua siltä, että yhteydenotto terveydenhuoltoon on välttämätön, eikä mikään määrä vakuutteluja voi poistaa tarvetta kysyä lääkäriltä ohjetta vielä kerran. Somatisaatio, eli kehollinen oireilu huolestuttavissa tilanteissa, on yleinen oire, ja se voi pahentua terveysuutisointia lukiessa, tai omia kehon reaktioita tarkkailemalla. Omat kehon reaktiot herättävät tällöin liian voimakkaan tulkinnan, jossa kehon oireet tai tuntemukset ovat varma merkki sairaudesta.
Hyvä käsihygienia on nyt tärkeää, ja siitä on hyvä pitää huolta. Mikäli käsienpesu ja hygienia alkavat kuitenkin hallita ajatuksia ja rajoittaa toimintaa, vievät kohtuuttomasti aikaa tai viivästyttävät välttämätöntä, kuten koulunkäyntiä tai unensaantia, voi olla, että huoliajatukset ovat saaneet vallan ja käsienpesu ei olekaan enää vain viruksen torjuntaa vaan myös psykologista huolta ja pyrkimystä sen kontrollointiin omilla toimilla. Pakko-oireissa ja -ajatuksissa ihminen pyrkii kontrolloimaan ja hallitsemaan ulkoisia epävarmuuksia kontrolloimalla omia ajatuksiaan tai toimintojaan. Ajatuksia kontrolloimalla voi kuitenkin vaikuttaa omaan epävarmuuteen vain tilapäisesti, ja ajatusten tai käyttäytymisen mekaaninen hallinta voi johtaa pahenevaan kierteeseen tunteiden kontrolloinnissa, rutiininomaisessa käyttäytymisessä tai toistavissa ajatuksissa tai teoissa.
Jos huomaat itsessäsi edellä mainittuja oireita tai läheisesti niistä huomauttaa, on hyvä tietoisesti alkaa toimia itseä ja mieltä rauhoittavilla tavoilla. Omaa huolen ja stressin tasoaan voi pyrkiä laskemaan esimerkiksi,
1) rajoittamalla korona-uutisoinnin parissa vietettyä aikaa
2) tarkkailemalla kehon reaktioiden ja oireiden sijaan omia tunteitaan, ja kysymällä itseltään esimerkiksi,
- Kuinka huolestunut olen viruksesta asteikolla 1-10?
- Mikä minua pelottaa eniten?
- Mitä mielikuvia päässäni liikkuu? Näitä mielikuvia voi vaikka piirtää paperille, tai kirjoittaa ylös yksittäisin sanoin.
- Mitä tunteita tämä kaikki herättää: pelkoa? Surua? Vihaa? Pettymystä? Iloa? Epävarmuutta? Huolta?
3) Kun omia huoliaan on kartoittanut, voi pyytää apua tai lohtua toisilta kertomalla näistä huolistaan. Kertoa miten ikävältä tuntuu, kun ei tiedä mitä tehdä? Kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan?
- Epävarmuutta voi myös oppia sietämään tai ainakin hyväksymään. Epävarmuuden tunteessa voi olla, sen voi tunnistaa ja todeta, että se tuntuu epämiellyttävältä.
4) Kuka voisi auttaa? Onko perheessäsi henkilö, joka on turvallinen, jolle korona-uutisointi ei herätä voimakkaita tunteita? Joka pystyisi lohduttamaan ja tukemaan tässä epävarmuutta aiheuttavassa tilanteessa?
5) Ulkoilu, hengitysharjoitukset, fyysinen aktiivisuus (mikä tahansa urheilu) ja kontakti muihin esimerkiksi älypuhelimen välityksellä auttavat rentouttamaan kehoa ja siirtämään ajatukset huolista muuhun. Tämä rauhoittaa kehoa ja poistaa jännityksiä.
Ota yhteyttä oppilashuollon työntekijöihin, mikäli tarvitset keskustelutukea, esimerkiksi jelppii.fi –chatissa (arkisin 10-16.00) tai puhelimitse, sähköpostilla tai Wilman kautta.
Lue lisää huolen ja epävarmuuden sietämisestä esimerkiksi täältä: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/koronavirukseen_liittyva_huolen_ja_epavarmuuden_sietaminen/Pages/default.aspx
Tsemppiä jokaiselle koulutyöhön ja arkeen muuttuneessa tilanteessa,
Saara Ollikainen
psykologi, esiopetus