Tämä teksti on sinulle, joka olet varma siitä, että tekemääsi virhettä ei voi korjata. Olet ehkä aikonut tulla kouluun tästä aamusta lähtien, tehdä rästitehtävät viikonlopun aikana, pyyhkiä pois entisen hyvän kaverisi mielestäsi riidan takia.
Silti olet kotona, tehtävät tekemättä ja kaverisi pyörii mielessä. Kuka sitten olisi kaverina, kun tämä yksi jatkaa kaikkien muiden kaverina? Mitä jos jään ihan yksin? Mitä he mahtavat minusta puhua ja ajatella?Voinko jäädä luokalleni? Miten voisin mennä puhumaan jonkun open kanssa, että ei ne tehtävät sittenkään ole valmiina? Viimeksikin se katsoi jo niin arvostelevasti, varmaan tiesi, että en onnistu.
On viimeinen kouluviikko tänä lukuvuonna, ehkä peruskoulussakin, tai muissa opinnoissa. Tämän jälkeen 4 päivää aikaa, se ei riitä mihinkään, kun jo jouluna luokanvalvoja sanoi, että keväällä tekee tiukkaa saada todistus, jos et heti ota uutta vaihdetta. Mielessä saattaa velloa kokonainen merellinen syyttäviä ja uhkaavia ajatuksia.
Asiat ovat tällä tavalla jostakin syystä. Sarja pieniä päätöksiä tai suuri elämän katastrofi on johtanut tähän ”umpikujaan”, josta ei näytä olevan ulospääsyä. – Totta on, että emme voi taikoa tätä tilannetta pois. Totta on myös se, että sitä voidaan lähteä purkamaan.
Tärkeintä on, että et jättäydy yksin. Yksin on vaikea saada uusia ajatuksia ja nähdä vaihtoehtoja. Kukaan toinen ei voi myöskään ulkopuoleltasi muuttaa ajatuksiasi ja uskomuksiasi. Ulkopuolinen sen sijaan voi lähteä kaveriksi neuvottelemaan asioista vaikkapa opettajien kanssa, tai miettiä miten kaveriasioissa voisit edetä. Ulkopuoliselle, kouluelämän kriisien ja umpikujilta näyttävien tilanteiden asiantuntijoilla, kuraattorille tai psykologille, erehdyksiä tehneet oppilaat ja muut ihmiset ovat tavallisia ihmisiä. Erehdyksiä ja ”vääriä” valintoja tekevät ihmiset ovat tavallisia, koska me ihmiset oikeassa elämässä toimimme näin. Emme aina järkevästi tai itsemme kannalta viisaasti, ohjeiden mukaan.
On hyvä muistaa, että umpikujista pääseminen on taito, jota voi opetella. Joskus lähelläkään olevat ihmiset eivät hoksaa tätä, vaan saattavat kuitata tilanteen sanomalla: ”Mitäs minä sanoin!”, tai ”Tämä on nyt kyllä kokonaan omalla vastuullasi!”. Näyttää jopa siltä että he eivät edes halua auttaa. Me ammattiauttajat, kuraattorit ja psykologit koulussa, Nuoren kriisipiste, auttavat puhelimet, Nuorten turvatalo … lähdemme siitä tilanteesta, jossa olet, etsimään etenemistä. Niin monia kertoja olemme saaneet nähdä, että umpikujasta on päästy eteenpäin. Usein tähän saadaan mukaan myös ne kaikkien läheisimmät ihmiset, jotka ovat saattaneet tokaista jotakin kurjaa.
Joku toinen kuulee kertomuksessasi erehdysten lisäksi voimia ja neuvokkuutta, jotka ovat itseltäsi ehkä jääneet nyt kaiken muun alle.
Laita viesti jollekin taholle ja kerro tarinasi! Hyvä, jos tällä viikolla, mutta myös ensi viikolla ehtii!
kuraattori-Päivi